GetPassageurn:cts:pbc:bible.parallel.fin.1766:25urn:cts:pbc:bible.parallel.fin.1766:25Kuinka se kaupunki niin yksinäinen on , joka täynnä kansaa oli ? Hän on niinkuin leski . Joka ylimmäinen oli pakanain seassa ja vallan päällä maakunnissa , sen täytyy nyt veronalaisena olla . Yli yötä hän katkerasti itkee , niin että hänen kyynelensä poskilta vuotavat ; ei hänen ystävistänsä kenkään häntä lohduta , vaan kaikki hänen lähimmäisensä katsovat hänen ylön , ja ovat hänen vihollisiksensa tulleet . Juuda on vangittu raadollisuudessa ja raskaassa orjuudessa ; hän asuu pakanain seassa , ja ei löydä lepoa ; kaikki hänen vihollisensa pahasti menevät hänen kanssansa . Zionin tiet murehtivat , ettei kenkään juhlille tule ; kaikki hänen porttinsa ovat autiona , hänen pappinsa huokaavat , ja hänen neitseensä surkiasti katsovat , ja hän itse on murheissansa . Hänen vihollisensa voitti , hänen vihollisillensa käy hyvästi ; sillä Herra on hänen surkeudella täyttänyt hänen pahain tekoinsa paljouden tähden ; hänen lapsensa ovat vankina menneet pois vihollisten edellä . Ja kaikki kaunistus on Zionin tyttäriltä lähtenyt pois ; hänen päämiehensä ovat niinkuin ne peurat , jotka ei laidunta löydä , ja voimatoinna käyvät vaatian edessä . Jerusalem muistaa tällä ajalla , kuinka raadollinen ja hyljätty hän on , ja kuinka paljo hyvää hänellä vanhaan aikaan ollut on , että hänen kansansa vihollisen kädessä on , ja ei kenkään heitä auta ; hänen vihollisensa näkevät hänen , ja nauravat hänen lepoansa . Jerusalem on raskaasti syntiä tehnyt , sentähden täytyy hänen olla niinkuin saastainen vaimo ; kaikki , jotka häntä kunnioittavat , katsovat hänen ylön , että he hänen häpiänsä näkevät ; mutta hän huokaa ja lankee maahan . Hänen saastaisuutensa tarttuu kiinni hänen liepeesensä ; ei hän olisi luullut , että hänelle näin pitäis viimein käymän ; hän on tosin ylen hirmuisesti kukistettu maahan , ja ei kenkään sittekään ole , joka häntä lohduttaa : Herra , katso minun raadollisuuttani , sillä vihollinen suuresti kerskaa . Vihollinen on pannut kätensä kaikkein hänen kallisten kaluinsa päälle ; sillä hänen täytyy katsoa päältä , että pakanat hänen pyhyytensä kävivät , joista sinä kieltänyt olet , ettei heidän pitänyt sinun seurakuntaas tuleman . Kaikki hänen kansansa huokaavat , leipää kerjäten ; he antoivat parhaat kappaleensa ruasta , että he sielunsa virvoittaisivat . Herra , katso siis ja näe , kuinka minä olen halvaksi tullut . Eikö tämä teihin koske , kaikki jotka tästä käytte ohitse , katsokaat siis ja nähkäät , jos joku kipu on niinkuin minun kipuni , joka minua niin syö ; sillä Herra täytti minun surulla hirmuisen vihansa päivänä . Korkeudesta hän lähetti tulen minun luihini , ja antoi sen voimallisen olla niissä ; minun jalkani eteen viritti hän verkon , ja sysäsi minun takaperin : hän on tehnyt minun autioksi , että minun ylipäivää täytyy murehtia . Minun syntini ijes on sidottu , ne ovat väätyt hänen kädessänsä , ja astuneet minun kaulani päälle ; hän on minun voimani heikoksi tehnyt ; Herra on antanut minua niiden käsiin , joista en minä voi nousta ylös . Herra on tallannut kaikki minun väkeväni alas , jotka minulla olivat , hän on antanut minusta kokouksen kuuluttaa , minun nuoria miehiäni kadottamaan ; Herra on sotkunut viinakuurnan neitseelle , Juudan tyttärelle . Sentähden minä niin itken , ja molemmat minun silmäni vettä vuotavat , että lohduttaja , joka minun sieluani pitäis virvoittaman , on minusta kaukana ; minun lapseni ovat pois , sillä vihollinen on voittanut . Zion ojentaa kätensä , vaan ei kenkään ole joka häntä lohduttaa ; Herra on käskenyt Jakobista , että ne , jotka hänen ympärillänsä ovat , hänen vihollisensa olisivat ; sillä Jerusalem pitää heidän seassansa niinkuin saastainen vaimo oleman . Herra on vanhurskas ; sillä minä olen hänen suullensa tottelematoin ollut . Kuulkaat , kaikki kansat , ja katsokaat minun kipuani ; minun neitseeni ja nuorukaiseni ovat vankiuteen menneet . Minä kutsuin ystävääni ( avukseni ) , mutta he ovat minun vietelleet ; minun pappini ja vanhimmat kaupungeissa ovat nääntyneet , sillä he kerjäävät leipää henkeänsä virvoittaaksensa . Herra , katso , kuinka minä olen ahdistuksessa , että se kaikki minun sisällyksiäni kivistelee , minun sydämeni tykyttää minun ruumiissani ; sillä minä olen täynnä murhetta ; ulkona miekka ja kotona kuolema on minun leskeksi tehnyt . Kyllä se kuuluu , että minä huokaan , ja ei kuitenkaan minulla ole lohduttajaa ; kaikki minun viholliseni kuulevat minun onnettomuuteni , ja siitä riemuitsevat , sillä sinä sen teet . Niin anna siis sen päivän tulla , jonka sinä kuuluttanut olet , että heille kävis kuin minullekin . Anna kaikki heidän pahuutensa tulla sinun etees , ja tee heille , niinkuin sinä minullekin teit kaikkein minun pahain tekoini tähden ; sillä minun huokaukseni on suuri , ja minun sydämeni on murheissansa . Kuinka Herra on vihoissansa Zionin tyttären pimittänyt ? Hän on Israelin kunnian heittänyt taivaasta maan päälle . Ei hän ole muistanut jalkainsa astinlautaa vihapäivänänsä ? Herra on armottomasti kadottanut kaikki Jakobin asumiset ; hän on hirmuisuudessansa Juudan tyttären linnan särkenyt , ja lyönyt heitä maahan ; hän on hyljännyt hänen valtakuntansa ja päämiehensä . Hän on Israelin kaiken sarven hirmuisessa vihassansa särkenyt , on oikean kätensä vetänyt takaperin , kuin vihollinen tuli , ja on Jakobissa niinkuin tulen liekin sytyttänyt , joka kuluttaa kaikki ympärinsä . Hän on joutsensa jännittänyt , niinkuin vihollinen ; hänen oikean kätensä on hän vienyt , niinkuin vainollinen , ja on tappanut kaikki mitä suloinen oli nähdä ; hän on vihansa niinkuin tulen vuodattanut Zionin tyttären majaan . Herra on niinkuin vihollinen , hän on Israelin raadellut , kaikki hänen huoneensa raadellut , ja hänen linnansa turmellut ; hän on Juudan tyttärelle paljon valitusta ja murhetta tehnyt . Ja on hajoittanut hänen majansa , niinkuin kryytimaan , ja hänen kokouksensa turmellut ; Herra on antanut unhottaa Zionissa sekä juhlat että sabbatit , ja antanut hirmuisessa vihassansa häväistä sekä kuninkaat että papit . Herra on heittänyt alttarinsa pois , ja pyhyytensä alttiiksi antanut , ja hyljännyt huoneensa muurit vihollisen käsiin ; niin että he ovat Herran huoneessa huutaneet , niinkuin juhlapäivänä . Herra ajatteli hajoittaaksensa Zionin tyttären muurit , hän on nuoran vetänyt sen ylitse , ja ei vetänyt kättänsä takaperin hukuttamasta ; vaan on jaottanut vallit , ja muurit ovat ynnä kukistetut . Hänen porttinsa ovat vajotetut maahan , hän on särkenyt hänen salpansa , ja tyhjäksi tehnyt . Hänen kuninkaansa ja päämiehensä ovat pakanain seassa , jossa ei he lakia saa kuulla , eikä heidän prophetansa löydä näkyä Herralta . Zionin tyttären vanhimmat makaavat maassa , ja ovat ääneti , heittävät multaa päänsä päälle , ja ovat puettaneet itsensä säkkiin ; Jerusalemin neitseet käyvät päät alas päin . Niin olen minä itkenyt , että minun silmäni puhkeevat , sisällykseni kivistelevät , maksani on vuodatettu maan päälle , kansani tyttären surkeuden tähden , koska imeväiset ja piskuiset kaupungin kaduilla nääntyivät , Koska he sanoivat äidillensä : kussa on leipä ja viina ? koska he kaupungin kaduilla nääntyivät , niinkuin surmaan haavoitetut , ja antoivat henkensä ylön äitinsä syliin . Voi sinä Jerusalemin tytär , keneen minä vertaan sinun , eli minkä kaltaisena minä sinun pidän ? sinä neitsy Zionin tytär , mihinkä minä sinua vertaan , jolla minä sinua lohduttaisin ? sillä sinun hävintös on suuri niinkuin meri , kuka taitaa sinua parantaa ? Sinun prophetas ovat sinulle saarnanneet turhuutta ja hulluja näkyjä , ja ei sinun pahoja tekojas sinulle ilmoittaneet , jolla he olisivat sinun vankiutes estää taitaneet , vaan ovat sinulle saarnanneet turhia saarnoja , joilla he saarnasivat sinun ulos maastas . Kaikki ohitsekäyväiset paukuttavat käsiänsä sinun tähtes , ja viheltelevät sinua , ja pudistelevat päätänsä Jerusalemin tyttären ylitse : tämäkö se kaupunki on , josta sanottiin : se on kaikkein jaloin , josta koko maakunta iloitsee ? Kaikki vihollises ammottelevat suutansa sinua vastaan , viheltelevät sinua , ja kiristävät hampaitansa , ja sanovat : me olemme hänen hukuttaneet : tämä on se päivä , jota me halusimme , me olemme sen saaneet ja nähneet . Sen on Herra tehnyt , kuin hän oli ajatellut , hän on täyttänyt sanansa , jonka hän aikaa ennen käskenyt oli ; hän on armottomasti hukuttanut , ja on ilahuttanut vihollisen sinusta , ja sinun vainollistes vallan korottanut . Heidän sydämensä huutaa Herran tykö : Voi sinä Zionin tyttären muuri ! anna päivällä ja yöllä kyyneleet vuotaa niinkuin ojan , älä myös lakkaa , ei myös sinun silmämunas mahda lakata . Nouse ja huuda yöllä , ensimäisessä vartiossa , vuodata sydämes niinkuin vettä Herran eteen , nosta kätes hänen puoleensa sinun piskuistes sieluin tähden , jotka nälästä nääntyneet ovat joka kadun päässä . Herra näe ja katso sitä , jonka sinä niin turmellut olet ; pitääkö siis vaimoin ruumiinsa hedelmän syömän , vähät lapset , jotka vielä käsillä kannetaan ? pitääkö papit ja prophetat Herran Pyhässä niin tapetuksi tuleman ? Kaduilla maassa makasivat nuoret ja vanhat ; minun neitseeni ja nuorukaiseni ovat miekan kautta langenneet ; sinä olet tappanut vihapäivänäs , sinä olet armottomasti teurastanut . Sinä olet minun viholliseni ympäristöltä kutsunut kokoon niinkuin juhlapäiväksi , niin ettei kenkään Herran vihan päivänä ole päässyt eikä jäänyt ; sillä jotka minä kasvatin ja ruokin , ne minun viholliseni on hukuttanut . Minä olen mies , jonka viheliäisyyttä nähdä täytyy hänen hirmuisuutensa vitsan kautta . Hän johdatti minua ja vei pimeyteen ja ei valkeuteen . Hän on kätensä kääntänyt minua vastaan , ja toimittaa toisin aina minun kanssani . Hän on tehnyt lihani ja nahkani vanhaksi , ja luuni musertanut . Hän rakensi minua vastaan , ja sapella ja vaivalla hän minua kääri . Hän on minut pannut pimeyteen , niinkuin aikaa kuolleet . Hän on minut muurannut sisälle , etten minä pääse ulos , ja minut kovaan jalkapuuhun pannut . Ja vaikka minä huudan ja parun , niin hän kuitenkin korvansa tukitsee minun rukouksestani . Hän on muurannut tieni kiinni vuojonkivillä , ja polkuni sulkenut . Hän on väijynyt minua niinkuin karhu , niinkuin jalopeura salaisuudessa . Hän on minun antanut tieltä eksyä , ja minut repinyt säpäleiksi , ja minut autioksi tehnyt . Hän on joutsensa jännittänyt , ja asettanut minun nuolella tarkoitettavaksi . Hän ampui minun munaskuihini viinensä nuolet . Minä olen kaiken minun kansani nauru , ja heidän jokapäiväinen virtensä . Hän on haikeudella minut ravinnut , ja koiruoholla juovuttanut . Hän on hampaani somerolla rikki musertanut , hän kieritti minun tuhassa . Minun sieluni on ajettu pois rauhasta , minun täytyy hyvän unohtaa . Minä sanoin : minun voimani ja minun toivoni Herran päälle on kadonnut . Muista siis , kuinka minä niin raadollinen ja hyljätty , koiruoholla ja sapella juotettu olen . Minun sieluni sen kyllä muistaa , ja sitä itsellensä tutkistelee . Minä panen sen sydämeeni ; sentähden minä vielä nyt toivon . Herran laupiudesta se on , ettemme ratki hukkuneet ; ei hänen laupiutensa vielä loppunut . Vaan joka huomen se on uusi , ja sinun uskollisuutes on suuri . Herra on minun osani , sanoo minun sieluni ; sentähden tahdon minä häneen toivoa . Herra on hyvä niille , jotka häneen toivovat , ja niille sieluille , jotka häntä kysyvät . Hyvä on olla kärsivällisenä ja Herralta apua toivoa . Hyvä on ihmiselle ijestä kantaa nuoruudessansa ; Että hän istuu yksinänsä , on vaiti , kuin jotakin hänen päällensä tulee , Ja panee suunsa tomuun , ja odottaa toivoa , Ja antaa löydä poskillensa , ja paljon pilkkaa kärsii . Sillä ei Herra syökse pois ijankaikkisesti . Vaan hän saattaa murheelliseksi , ja taas armahtaa suuresta laupiudestansa . Sillä ei hän sydämestänsä ihmisiä kurita eikä murheesen saata , Niinkuin hän tahtois raadolliset maan päällä ratki jalkainsa alla polkea , Ja antais jonkun miehen oikeuden Ylimmäisen edessä tulla käännetyksi pois , Ja ihmistä väärin tuomita asiassansa , niinkuin ei Herra sitä näkisikään . Kuka tohtii siis sanoa : senkaltaiset tapahtuvat ilman Herran käskyä ? Eikö paha ja hyvä tule Korkeimman suusta ? Miksi siis ihmiset nurisevat eläissänsä ? Jokainen nuriskaan syntejänsä vastaan . Tutkistelkaamme ja etsikäämme meidän menoamme , ja palatkaamme Herran tykö . Nostakaamme meidän sydämemme ja kätemme taivaasen päin , Jumalan tykö . Me , me olemme syntiä tehneet ja kovakorvaiset olleet ; ( sentähden ) et sinä säästänytkään . Vaan sinä olet vihalla meitä peittänyt ja vainonnut , ja armottomasti surmannut . Sinä verhoitit itses pilvellä , ettei rukous päässyt sen lävitse . Sinä olet meitä tunkioksi ja saastaisuudeksi kansain seassa tehnyt . Kaikki meidän vihollisemme ovat suutansa ammottaneet meitä vastaan . Me painetaan alas ja rangaistaan pelvolla ja ahdistuksella . Minun silmäni vuotavat vesi-ojia minun kansani tyttären surkeuden tähden . Minun silmäni vuotavat ja ei taida lakata ; ei he asetu , Siihenasti että Herra katsoo taivaasta alas ja näkee . Minun silmäni kuluttaa minulta elämäni kaikkein minun kaupunkini tytärten tähden . Minun viholliseni ovat minua kovin ajaneet takaa , niinkuin lintua ilman syytä . He ovat minun elämäni kuoppaan salvanneet , ja heittäneet kiven minun päälleni . Ovat myös vedet minun pääni ylitse käyneet ; niin minä sanoin : nyt minä ratki hukassa olen . Minä huusin avukseni sinun nimeäs , Herra , alhaalta kuopasta ; Ja sinä kuulit minun ääneni , älä korvias kätke minun huokauksestani ja huudostani . Sinä lähenet kuin minä sinua huudan , ja sanot : älä pelkää . Sinä , Herra , ratkaiset minun sieluni asian , ja lunastat minun henkeni . Herra katso , kuinka minulle niin vääryyttä tehdään , ja tuomitse minun oikeuteni . Sinä näet kaikki heidän kostonsa ja kaikki heidän ajatuksensa minusta . Herra , sinä kuulet heidän pilkkansa ja kaikki heidän ajatuksensa minua vastaan , Minun vainollisteni huulet ja heidän neuvonsa minua vastaan yli päivää . Katso , kuin he istuvat eli nousevat , niin he minusta virsiä laulavat . Kosta heille , Herra , niinkuin he ansainneet ovat , heidän kättensä töiden jälkeen . Anna heidän sydämensä vavista ja sinun kiroustas tuta . Vainoo heitä hirmuisuudella , ja hukuta heitä Herran taivaan alta . Kuinka on kulta niin mustunut , ja jalo kulta niin muuttunut ? pyhät kivet ovat joka kadun päässä hajoitetut . Zionin kempit pojat , puhtaan kullan verraksi luetut , kuinka ne ovat savi-astian kaltaiseksi arvatut , jotka savenvalaja tekee ? Lohikärmeet taritsevat nisiä pojillensa ja imettävät heitä ; mutta minun kansani tyttären täytyy armotoinna olla , niinkuin yökkö korvessa . Imeväisten kieli tarttuu suun lakeen janon tähden ; nuoret lapsukaiset anovat leipää , ja ei ole ketään , joka heille sitä jakaa . Jotka ennen söivät herkullisesti , ne ovat kadulla nääntyneet ; jotka ennen olivat silkillä vaatetetut , niiden täytyy nyt loassa maata . Minun kansani tyttären synti on suurempi kuin Sodoman synti , joka äkisti kukistettiin ja ei yksikään käsi siihen ruvennut . Hänen nasirinsa olivat puhtaammat kuin lumi ja valkeammat kuin rieska ; heidän ihonsa oli punaisempi kuin koralli , heidän kauneutensa niinkuin saphir . Mutta nyt on heidän muotonsa niin mustaksi muuttunut , ettei heitä kaduilla tuta taideta ; heidän nahkansa riippuu heidän luissansa , se kuivettui niinkuin puu . Miekalla tapetuille oli parempi kuin niille , jotka nälkään kuolivat , jotka nääntymän ja hukkuman piti maan hedelmän puuttumisesta . Laupiaammat vaimot ovat omia lapsiansa keittäneet ruaksensa , minun kansani tyttären surkeudessa . Herra on vihansa täyttänyt , hän on vuodattanut julman vihansa , ja Zionissa tulen sytyttänyt , joka myös hänen perustuksensa polttanut on . Ei kuninkaat maan päällä sitä olisi uskoneet , eikä kaikki maan piirin asuvaiset , että vihamiehen ja vihollisen piti tuleman Jerusalemin portista sisälle . Mutta se on hänen prophetainsa syntein tähden ja hänen pappeinsa pahain tekoin tähden , jotka siinä vanhurskasten veren vuodattivat . He kävivat sinne ja tänne kaduilla , niinkuin sokiat , ja olivat itsensä vereen saastuttaneet , ja ei taitaneet heidän vaatteisiinsa ruveta . Vaan he huusivat heitä : välttäkäät , saastaiset , välttäkäät , älkäät mihinkään ruvetko ; sillä he välttivät ja pakenivat , niin että myös pakanain seassa sanottiin : ei he kauvan siellä pysy . Sentähden on Herran viha heitä hajoittanut , ja ei enään katso heidän päällensä , ettei he pappeja kunnioittaneet eikä vanhoja armahtaneet . Kuitenkin meidän silmämme kurkistelevat tyhjäin avun jälkeen , siihenasti että he väsyivät , kuin me odotimme sitä kansaa , joka ei meitä auttaa voinut . He väijyvät meidän askeleitamme , niin ettemme rohkene meidän kaduillamme käydä ; meidän loppumme on lähestynyt , meidän päivämme ovat täytetyt , sillä meidän loppumme on tullut . Meidän vainoojamme olivat nopiammat kuin kotka taivaan alla ; vuorilla he myös meitä vainosivat , ja korvessa he meitä vartioitsivat . Herran voideltu , joka meidän turvamme oli , on vangittu heidän verkkoihinsa , josta me sanoimme , että me hänen varjonsa alla elämme pakanain seassa . Iloitse ja riemuitse , sinä Edomin tytär , joka asut Utsin maalla ; sillä sen maljan pitää myös sinulle tuleman , ja sinun pitää myös juopuman , ja alasti itses riisuman . Mutta sinun vääryydelläs on loppu , sinä Zionin tytär , ei hän enään anna sinua viedä pois , mutta sinun vääryytes , Edomin tytär , hän etsii , ja sinun syntis ilmoittaa . Muista , Herra , kuinka meille tapahtui : katso ja näe meidän ylönkatsettamme . Meidän perintömme on muukalaisten osaksi tullut , ja huoneemme ulkonaisten omaksi . Me olemme orvot ilman isää , ja äitimme ovat niinkuin lesket . Vettä , joka meidän omamme oli , me joimme rahalla , omat halot me ostimme hinnalla . kaulallamme me vaivaa kärsimme ; ja ehkä me jo väsyneet olimme , ei kuitenkaan meille lepoa annettu . Meidän piti Egyptin ja Assyrian alle meitämme antaman , että me sittekin leipää ravinnoksemme saaneet olisimme . Meidän isämme ovat syntiä tehneet , ja ei enään ole käsissä ; ja meidän pitää heidän pahoja tekojansa nautitseman . Orjat meitä vallitsevat ; ja ei ole kenkään , joka meitä heidän käsistänsä pelastaa . Meidän pitää hakeman leipämme hengen paolla , miekan edessä korvessa . Meidän ihomme on poltettu , niinkuin pätsissä , hirmuisen nälän tähden . He ovat vaimot Zionissa raiskanneet ja neitseet Juudan kaupungeissa . Ruhtinaat he ovat hirttäneet , ja vanhimpia ei he kunnioittaneet . Nuorukaiset piti jauhaman , ja piskuisten täytyi puita kantaissansa kompastua . Vanhat puuttuivat porteista , ja nuorukaiset ei enään kanteletta soita . Meidän sydämemme ilo loppui , meidän tanssimme on kääntynyt murheeksi . Meidän päästämme on kruunu pudonnut ; voi nyt meitä , että me niin olemme syntiä tehneet ! Sentähden on myös sydämemme murheissansa ; niiden tähden ovat meidän silmämme pimenneet ; Zionin vuoren tähden , että se niin hävitetty on , että ketut hänessä juoksentelevat . Mutta sinä Herra , joka ijankaikkisesti olet , ja istuimes ijästä ikään ! Miksis meidät ijankaikkisesti unohdat , ja niin kauvan meitä peräti hylkäät ? Palauta , Herra , meitä jälleen sinun tykös , että me taas palaisimme ; uudista meidän päivämme niinkuin ne alusta olivat . Oletkos meitä peräti heittänyt pois , ja sangen suuresti vihastunut meidän päällemme ?